Kasvojen hoitoa

GETTING STAGE READY
Kun kehoa on hoidettu ja treenattu vuosi edellisten kisojen jälkeen on päivittäisten ihonhoitorutiineuden lisänä kasvojakin hellittävä.
Lenkkeily ulkoilmassa, aurinko, tuulen tuiske ja pakkanen, hikoilu, meikkaaminen ja pitkät päivät pakkeleissa… ohhoh, rasittaa ihoa niinkin myös nyt viikkokausien dietti näkyy jonkun verran kasvoilla väsymyksenä ja iho menettänyt kimoisuttaan ihan iänkin puolesta.
Onneksi on hoitoja vaurioiden korjaukseen ja ennaltaehkäisyyn. Myös meikki näyttää hoidetulla iholla kauniimmalta ja meikkpohjia, voiteita ja puutereita ei tarvitse niin paljon käyttää. Hyvä ja kaunis on kuulaas, kevyt meikkipohja ja oikeat sävyvalinnet.

Mun päivittäiset rutiinit on oikeanlainen puhdistus ja kosteutus, viikottain kuorinta, syväpuhdistava ja kosteuttavat naamiot. Vielä kuukausittain teen muutamia kertoja ultraäänikuorinnan tai mikroneulausta. Hyvät ja laadukkaat tuotteet ovat olleet mulla aina käytössä. Kosmetiikka fanaatikko kun olen.
Rasvaisen ihon takia ihohuokoseni on melko suuret, mutta saan pidettyä ne puhtaana ja hidastan juonteiden ja ryppyjen syntymistä välttämällä ihon kuivumista liikaa. Kosteutus siis minusta ihonhoidossa tärkeintä.
Diamond Clinicillä kisalavoja silmällä pitäen tehdään mulle nyt sarjana ihon kimmoisuutta ja kiinteyttä buustaavia hoitoa SkinR tuotteella ha hyalyronhapolla  ja otsaan laitettiin Botuliinia juonteita ehkäisemään. Kun otsan lihakset ei kurtista otsaa ei myöskään ryppyjä pääse sinne syntymään. Jo syntyneitä pinnalllisia uurteita se mysö hävittää, syvemmät juonteet haastavampia, mutta tapauskohtaisesti nekin saadaan onnistuneesti tasoittumaan, riippuen otsa korkeudesta jne, sopiiko aine laitettavaksi ja miten se käyttäytyy. Kasvojen alaosaan laitettiin mesolankoja.

Kuvisssa sairaanhoitaja Anette Ekholm tekee hoidot.Siinä kohtaa hoitoa kun mun  huulet oli puudutteessa käsiteltiin kasvojen muita osia.

Alaosaa kasvoista langattiin mesolangoin koska haluan välttää ihon roikkumiseen ns. suupielien alaspäin roikkumiseen ja hampsteripussejen syntymisen. Jos iho velttoa taikka tyhjää diettauksen johdosta taikka ihan perittyjen kasvonpiireiden ja ihon ominaisuuksie johdosta, tämä on sellainen pinemuotoinen facelift ilman kirurgiaa. Mutta tässä alla kerron tarkemmin mitä, miten ja miksi minä tykkään näistä hoidoista.

Mesolangat, biorevilisaatio ja täyteaine

Mesolangat ovat polydioksanonista (PDO) valmistettuja, kestäviä lankoja. Polydioksanoni on turvallinen materiaali, ja sitä käytetään mm. haavan hoidossa.Mesolankahoidot sopivat ihon jälleenrakentamiseen ja elvyttämiseen. Omasta mielestä iän myötä posket alkaa alakasvoilla roikkua joten lankaus on sopiva kevyt ja turvallinen hoito kohottamiseen.  Erilaisilla tekniikoilla mahdollista kiinteyttää eritavoin eri tavoitteita ajatellem ja  muitakin kehon osia voi kohottaa, kuten löysää vatsanahkaa taikka alleja, polvien ympärysihoa jne.

Mun kasvoille tykkään tehdä säännöllisesti biorevilisaatota ja mesoterapiaa monesa muodossa. Suosikit on SkinR valmiste ja kosteutus Prinsess hyalyronhapolla ja tietysti microrullaus jossa tuhannet pienen pienet neulapistokset  vapautuvat kasvutekijät ja nopeuttavat ihon uudistumista ja samalla voi imeyttää syvälle hoitoserumeja.

Mutta siis SkinR; se sisältää hyaluronihappoa ja 3 L-aminohappoa. Tällä tuotteella on voimakas liftingvaikutus. Sitä ei kannata liian aikaisessa nuorehkolle iholle käyttää, ellei erityisen rasittunut ja sen käyttöön pätevä syy. Tämä kirvelee.  Itse käytän sarjahoitona kaksi kertaa vuodessa. Sarjana kolme kertaa ja noin 14vrk välein. Jokaiselle yksilöllinen tarve arvoidaan. Minulle kasvoille, kaulalle ja decolteelle laitan ohutta hyalyronhappovalmistetta, voimakkaaseen kosteutukseen. Iho punaoittaa hoidon jälkeen. Poskipäistäni kuva tässä, missä pieniä pistoksia rivissä. Tuote injektoidaan ihokerrosten väliin. Mesoterapiassa käytetään vitamiineja, hyaluronihappoa ja lääkeaineita. Ihoon voidaan viedä myös aminohappoja, hivenaineita, antioksidantteja ja koentsyymeja.

 

Sitten tietysti vuosien ajan hitti on ollut huuien muotoilu. Ekaa kertaa minun huulia on täytetty vuonna 2008 ja siitä asti olen niitä säännöllisesti täytänyt. Huuliin laitetaan yleensä 1ml täyteainetta ja sillä henkilökohhtaisesti pärjään jopa vuoden ottaen huomioon tuon historian, että siellä aina on jäljellä hiemman entistä.

 

Koska olen esiintyjä ja en todellakaan mikään ilmeetön hissukka on kasvoissani paljon elämisen jälkiä. Arpia ja myös syntyneitä juonteita ja ryppyjä. Suuria, syviä juonteita yritän välttää ja ennaltaehkäistä varsinkin otsassa, mutta en kuitenkaan niin että eleet ja ilmeet häviävät. Silmien väliin, sibeliusjuonteita ehkäsemään ainut hoitokeino on Botox. Myös otsassa jo teini-iässä syntynyt potkukelkan jälki saadaan tasottummaan botuliinilla Sitä Diamond Clinicillä Tampereella tekevät sairaanhoitaja Anette ja lääkäri Maria. Jos syviä uurteita syntyy esim nasolabianeille, eli nenän vierestä huulipieliin päin, voidaan niitä täyttää täyteaineella, sama kuin huulipellien sivut jotka lähtee voimakkaasti alaspäin. Taitava sairaanhoitaja tai lääkäri osaa myös hoitaa lihaksia botoksilla siltä alueelta jos lihakset voimakkaat.

Botuliini on lääkeaine, jolla voidaan tehokkaasti hoitaa sekä ikämuutoksia, liikahikoilua että migreenia. Ryppyjen hoidossa botuliini rentouttaa yliaktiivisia lihaksia, jonka tuloksena rypyt tasoittuvat. Hoidon vaikutus alkaa noin 3 -7 päivän kuluttua annetusta hoidosta ja kestää keskimäärin 5 kuukautta. Botuliinilla hoidetaan mm. otsan, silmänympärys-, kaulan ja dekolteen ryppyjä, kohotetaan kulmakarvoja ja suupieliä.

Hyaluronihappo ei ole happo vaan elimistössä, esimerkiksi ihossa ja lasiaisessa luonnollisesti esiintyvä sokeriyhdiste, jota elimistön entsyymit pilkkovat ja jota muodostuu uudelleen. Synteettinen hyaluronihappogeeli liukenee pikkuhiljaa geelin paksuudesta ja elimistön entsyymeistä riippuen. Se on hyvin puhdas ja hyvin omiin kudoksiin mukautuva hyaluronihappogeeli. Täyteainehoito on siis sopiva menetelmä ihon nuorentamiseksi ja kosteuttamiseksi, ryppyjen ja uurteiden tasoittamiseksi, huulien täyttämiseksi ja kasvonpiirteiden parantamiseksi.

Mesoterapia on ensisijaisesti sarjahoitona annettava ihon laatuun vaikuttava, ihoa elvyttävä ja uudistava hoito-ohjelma, joka tasoittaa pintaryppyjä, värivirheitä ja kostuttaa ihoa. Mesoterapiassa viedään vaikuttavat aineet ihoon sarjapistoksilla.

Pistoksilla saadaan paikallisesti ihoon huomattavasti korkeammat pitoisuudet. Hoidossa voidaan käyttää myös aineita, jotka eivät muuten pääse ihon pinnan läpi. Hoidon vaikutus riippuu käytetystä aineesta ja niiden tehtävistä ihossa. Myös pienet neulapistokset ja siinä vapautuvat kasvutekijät nopeuttavat ihon uudistumista.

Niin kuin osa saattaa tietää, itsekin olen kosmetologi ja olen käynyt koulutuksia täyteainehoitoihin ja mesoterapiaan ja lankaukksiin. Minultakin voi hoidoista kysellä. Diamond Clinicin sivuilta löytyy hinnastot hoitoihin ja henkilökunnan yhteustiedot. Klinikka toimii useassa kaupungissa. Myös Facebook sivuilta löydät kuvia.

www.diamondclinic.fi

Extreme Car Show 2018

SONAX Pin Up Car Wash Show, Lahden Messut, EXTREME CAR SHOW / Autot ja Viihde Viikonloppu

I was invited to perform and do pr work at SONAX stand at Lahti. Weekend was blast and I had great time in convention! It was so fun to work with Henna Peltonen who are familiar person from years back from different projects and as a friend.

 


Punnitaanko sinua tykkäysten, kommenttejen taikka seuraajien määrällä?

Tuli vastaan lause, joka pisti mutkin kirjoittamaan. Lausahduksen vierestä, tosin.
Mietteitä havainnosta ja tuntemuksista, jotka ovat viimeaikoina itseä häirinneet jotenkin erityisen paljon.

”Make sure you are as happy as you are in sosial media.”

Jos sosiaaliseen mediaan on tärkeämpi päivittää päivien kohokohdat, tai ilot ja surut ennen kuin läheisilleen soittaa tai
ilmoittaa asioista henkilökohtaisesti, niin mitä se kertoo sinusta, taikka minusta, taikka muuten maailman menosta?

Ja vaikka ne kerrottaisiinkin henkilökohtasesti, niitä ei osata kuunnella, taikka ennakkoajatus on, ettei ne ole kiinnostavia.
”Soitellaan kohta uudestaan, oon huonosti just” ” Nähdään kohta, jutellaan.” Joopajoo. Tsekataan somesta, jos sitäkään.

Lähiaikoina on tullut avattua silmät monessa asiassa, mutta myös siinä, miten omaan silmään pistää käytös siitä,
miten mobiililaitteiden käyttö ja sosiaalinen media ovat vaikuttaneet minuun ja ympärillä oleviin ihmisiin.
Miten huomaa muissa, että nyt tuo on siinä vaiheessa addiktiotaan, missä minä olin joskus…
Taikka, nyt tuon todellisuus on se, mitä päivittää, uskoo siihen itsekin ja elää vain sitä todellisuutta,
mistä saa hyvän tarinan ja kalasteltua huomiota ja tykkäyksiä. On siis havaintoja negatiivisessa mielessä melko paljon, mutta positiivisessa myös.
Jotkut osaavat hienosti tuoda työnsä, intohimonsa ja aidon persoonallisuutensa esiin.

Ikävää tässä on kuitenkin, ettei nähdä elämää ja todellisuutta ympärillä. Jumiudutaan merkityksemättömämpään kun se, mikä on todellista, kosketeltavissa.
Kuvitellaan, että ihmiset seuraavat, heillä on aikaa tutkia ja että he ovat kiinnostuneita tietämään kaiken juuri sinusta ja siitä mitä julkaiset.
Ja että he jonkun ihmeen hästägin kautta löytävät juuri sinut ja sinusta tulee maailmannapa yhdessä hetkessä ja maailmankuuluisuus, rikaskin, jopa, ehkä.
Olkoon niissä syvällisempää sisältöä tai ei, kauniit, hyvännäköiset ja taidokkaat, työ- ja harrastusmaailmassaan menestyvät ihmiset on kiinnostavia; kannustavia.
Mutta ei sitä kukaan meistä ole niin kiinnostava, että kaikki muistavat kaiken, tai edes haluavat nähdä. Tai sitten on fanaattinen.

Itse en juurikaan seuraa tapahtumia taikka hahmoja tekaistuissa kulisseissa, jotka ärsyttävät, koska voin suojata itseni niiltä.
Pyrin myös olemaan tsekkaamatta liikoja niitä minulle kaikkein lähimpiä, jos minulla on mahdollisuus nähdä heitä, tai soittaa, tai pitää yhteyttä muuten.
Eläisin mielummin heidän kanssa todellisuutta. Itse olen luonteeltani levoton, sata asiaa mielessä, niin että jos susta ei kuulu, niin en mäkään muista.
Odotan kuitenkin, että kuulemiset vaihdetaan muuten kuin sosiaalisen mediaan välityksellä, joka saattaa olla kaikille julkista.
Jos heidän päivitykset ja asiat tulevat vastaan päivän newsfeedissä, niin kyllä ne huomioin kuitenkin.
Mutta, jos en nää, ajattelen, että en ole jäämässä nyt mistään paitsi. Tai että jään ulkopuolelle jostain tärkeästä,
jos en ota asiakseni seurata kaikkien jokaista liikettä. Mielenkiintoisia ihmisiä toki tulee stalkattua, siksihän media on,
niitä millä on sisältöä ja ideoita, ohjeita ja uutta näkökulmaa omien tavoitteiden mausteeksi, jokin oma juttu, mihin he uskovat täysillä,
tai joidenkin perheet ovat minulle tuttuja, ja jos jollakulla on hiton hyvä sananvaihto ja kirjoittamisen taito niin; kyllä, seuraan!
Kauniit kuvat, taikka hyvännäköiset puitteet ja oma tyyli, kiinnostavat. Seuraan niitä, joissa näen jotain samaa kuin minussa,
taikka heillä on täysin muunlainen maailman mitä itse elän. Ilmiöitä. Läheltä ja kaukaa.

Joskus nää mun mietinnät menee syvälliseks, joskus jotkut pienet asiat avaa silmät suuremmin.
Jään itse kiinni kieroutuneesta maailmankuvasta. Nyt mietin, että melko usein sosiaalinen media antaa hyvät kulissit esitellä parempaa elämää,
kuin mitä se elämä oikeasti on. Omalla kohdalla olen miettinyt paljon, miltä mun maailma jonkun silmään näyttää.
Tai mitä näen toisten kulissien takaa. Mitä oletan jonkun videon, tekstin tai kuvan perusteella…?

Ollakko onnellinen? Onko joku joskus jopa väsynyt? Olenko itse ihmiskone, jolla on joka päivä arki kukikasta unelmaa ilman arjen vastoinkäymisiä
taikka taloudellisia vaikeuksia? Moni elää unelmaa, mutta kaikella on varjopuolensa.
Satuttaako negatiiviset kommentit, viestit taikka palaute? Minkälaista perhe-elämä on? Ja miten sosiaalisessa mediasssa käyttäytyminen vaikuttaa läheisiin?
Harvemmin osaan, taikka haluan, saatika tykkään mitään tällaista kirjottaa, mutta se saattaa myös avata tutuille ja seuraajille asioita minusta, Camillasta.
En välitä henkilökohtaisten, perheeseen tai lähimpiin liittyviä asioita julkimoida. Kellä onni on, se onnen kätkeköön. Pätevää.

Kellä känni on, se kännin kantakoon jne..

Kun menee kaikki päin persettä, niin se ois kiinnostavaa jakaa. Vahingoniloisille ihmisille se on hupia. Myös kateellisille ja kostonhimoisille.

Maailma vääristyy, muuttuu. Tuntuu, kuin jotkut ihmiset rakentaisivat elämää päivityksillä. Huomioimatta, että pitäisi kai todellisuudessa olla niin
onnellinen, erehtymätön, suosittu, varakas, laiha, lihava, lihaksikas, taikka hikipinko supersankari kuten profiilit antavat ymmärtää.
Jotkut on aitoja ja jotkut suoristelevat ja kaunistelevat asioita. Mietin, miten todellisen inhimillisyyden saisi järkevällä tavalla välitettyä…
Ei mitenkään. Itsesäälistä, tai nyyhkytarinasta saa monesti nämä ikävät elämänasiat väännettyä ja käännettyä huomion saamiseksi.
Olen mokaillut paljon, erehtynyt ja tehnyt vääriä johtopäätöksiä ja valintoja. Surrut, katunut, menettänyt mun ihmisiä, mutta niistä en mitään suurta
dramaturgialla sovitettua päivitystä ole saanut aikaan ja henkilökohtaisiin asioihin liittyy myös ne muut, joiden puolesta en voi mennä huutelemaan
omasta näkökulmastani asioita. Ne on pitänyt ja pitää jotenkin henkisesti itse käsitellä pääsemättä ehkä koskaan maaliin ja sitten ne on jo edellisien
päivien stooreja. Ikävää, mutta monet, todella monet käsittelemättömistä ja selittämistä tarvitsevat asiat ovat jääneet välitilaan.
Osa on kylmää sotaa. Itselle taikka muille. Joskus hyvätkin asiat jäävät nauttimatta. Jatkaa vaan laput silmillä suorittamista,
jotta on jotain mihin pakenee, tai päämäärätietoisesti painaa isoja unelmia kohti. Tai sitten pahimmassa tapauksessa,
että ois jotain mitä päivittää sosiaaliseen mediaan. Onko niin tärkeää laittaa someen montako kilometriä tuli juostua, päivittäin?
Johan siihen ihmiset kyllästyvät. Tai montako kyykkyä tein ja montako sarjaa ja kuinka olen ylpeä saavuttamastani vartalosta.
Se on kyllä pirun kivaa, kun pääsee tavoitteisiin ja haaveisiin, mutta niitä huonoja hetkiä ja haittapuolia, asioiden hintaa harvemmin tulee laitettua.
Pitäs kai? Mulla on ihania ja huippuhyviä sponsoreita, yhteistyökumppaneita ja mun ihmisiä, joiden kannalta sosiaalinen media on mun työtä ja
tykkään myös kun ihmiset ovat kiinnostuneita ja kysyvät neuvoja ja pyytävät posteja ja kuvia eri aiheista. Se on haasteellista ja tarvitsee aikaa,
mutta myös palkitsevaa ja tietysti imartelevaa, kun saa joskus kehujakin ja on huomattu, että mun työmäärällä on jokin tarkoituskin.

Toinen, mihin tulee uppouduttua ja unohduttua, on viestien kirjoitus; siinä ei hymiöt riitä välittämään millä asenteella asiat otetaan vastaan tai
millä traumaattisella hetkellä vastaanottaja ne saa ja miten ne halutaan ymmärtää, vaikka vaihtoehdoista oltaisiin kuinka tietoisia, niinkuin tietty muidenkin
asioiden kirjoitettu sana. Mihin osaan ja sanamuotoon lauseissa kukakin tarttuu, tai miten se ymmärretään.

Pitäisi vain elää. Haistaa, maistaa, tuntea, koskea, kuunnella. Laittaa se puhelin pois kun puhutellaan, tai jos on jotenkin vaikea tilanne, niin just se sama,
eli laskea se kädestä ja ottaa tuli ja tappura vastaan, eikä piiloutua/tukeutua luuriin kadoten sen taakse.

Viestittelyllä käydyt keskustelut eivät aina vie mihinkään. Jälkipuheet ja päätökset tulevat messengerin kautta, kun ei kasvotusten enää osata keskustella.
Onko tuttua, pieni nahisteluviestittely joka on vienyt molempien osapuolien voimat? Ja loppuhuipennukseksi väärä emoji.

Ystävyys, työsuhteet, parisuhteet ja muu kanssakäyminen; tunnetteko te ne ihmiset kenen kanssa olette tekemisissä, tai seurustelette, jos
pitää tsekata mitä esim. miesystävälle tai vaimolle kuuluu instapäivityksestä mitä on leivottu 1000 ottoa ennenkuin mieluinen “flirtteri” on löytynyt ja
kaksoisleukaa ei näy. Kotona tuijotetaan omia päivityksiä ja seurataan tykkäyksiä. Ei sitten tarvitse enää puhua mitään.
Kaikki tarvittava on tsekattu somesta ja päivällä on tullut hiplattua itseänsäkin, niin ei muuta kuin nettisarja pyörimään hetkeksi ja sitten vähin äänin pehkuihin.
Intohimo ja kosketus, läheisyys, tunteet, ne on vaihdettu nettibitteiksi. Virtuaalikumppaneiksi. Saa mitä halutaan ja pystytään käsittelemään.
Voidaan jopa päivitellä, että on ollut ihan muualla, missä on oltukaan. Pahanteko helpottuu. Kätevää sinisilmäisten juksutusta…

Nyt en saa, enkä aio olla mustavalkoinen. Sosiaalinen media, puhelin ja viestittely ovat minullekin elintärkeä, ja joihinkin tahoihin ainut mahdollisuus pitää yhteyttä on kirjeenvaihto.
Täytyy ottaa käyttöön myös tuo vanhanaikainen tapa. Itseäni on ilahduttanut, kun oon saanut postia. Käsinkirjoitettuja kuulumisia taikka kortteja perintäkirjeiden seassa.

Aikomukseni on nyt olla huomaavaisempi. Vihaan muutenkin viestejä, kun puheluilla asiat selviää montakymmentä kertaa nopeammin.
Mun ihmiset, soitellaan ja nähdään! Puhelimessa puhuminen on jotenkin mennyt vaikeaksi. Ei ole olevinaan aikaa.
Ei jaksa kuunnella, tai tarvitse miettiä sanoja, kun niitä ei voi pyyhkästä ja kirjoittaa uudelleen. Myös se, että jos on taukoamatta päivän suorituksissa ja
paikoissa, joissa ei yksityisyyttä saa, puhuminen puhelimessa tuntuu epämiellyttävältä. Ei ole kiva jakaa asioita ympäristöön, vaikkei niistä mitään tärkeää
selviäisikään. Sitten kun pääsee omiin oloihin, unohtaa soittaa takaisin.

Toiset oli tavat lankapuhelinten aikana. Tarvii kuitenkin sekin tajuta, että elämä, päivät ilman puhelinta ja aikataulua ovat yhtäkuin onni ja se jos jokin lataa akkuja.

Mulla on tuo ihana pieni 8-vuotias poika. Mä oon jäänyt paljolta paitsi, kun olen tehnyt vain hommia tietokoneella taikka puhelimella.
Osa on ollut aivan typerää someen jumittumista vailla järkevää syytä. Paljon myös oikeaa taistelua, työtä mun uran etenemisen vuoksi, asiakkaiden hankkimista,
palvelemista ja mainontaa, että jollain sais elettyä. Mutta pieni ihminen turhautuu, jos joka vastaus on ”Kohta. Mulla on yks homma vielä kesken.”.
Tai se, että joutuu monta kertaa toistamaan asiansa saamatta huomiota.

Niitä hommia on aina, jos se puhelin on vaan kädessä. Työt on koko ajan käsillä, tai niitä hommia keksitään lisää, koska ne ovat mobiililaitteella
koko ajan mukana.

Kun saan taas nauttia ihanasta kesäpäivästä poikani kanssa, tajusin miten tyhmä on, jos en muuta tapoja lisää.
Näitä hetkiä ei saa koskaan kokea toiste, eikä menetettyä aikaa takaisin. Miten vilpittömiä ja iloisia lapset on vaan sun ajasta… Puhelin ja laitteet sivuun!
Vaikkakin itse taasen jäin kiinni siitä, että niitä kuvia piti ottaa kun oli niin kivoja hetkiä. Puhelin oli kädessä taas, mutta osasin laittaa sen pois.
Osasin ottaa sen ajan ja olla läsnä. Kunpa osaisin paremmin, opeteltavaa on.

Häviämmekö me olemasta, jos katoamme hetkeksi sosiaalisesta mediasta?
Kertooko kauniisiin taustoihin, kuviin liitetyt korulauseet sinun tavasta ajatella vaiko siitä
miten asiasi tulisi olla? Pieni kaunis hymy ja kukaan ei näe kuinka rikki taikka pulassa oikeasti olet.

Läpäläpälääz, ilmeisesti pahemmat pms oireet, mutta määkin oon vaan ihmisen poikanen. Pershedelmä.